Vili eli Rahkis Pieti

SF-31585/91 harmaa uros

Koiran isä Sunnyday Narok SF 23155/86

Koiran äiti Rahkis Sinisukka SF 08608/89

Vili tuotiin meille 19.10.1991. Harmaa lapinpoikamme oli aluksi arka ja pelkäsi, että taivas tippuu niskaan. Pian se tottui uuteen kotiinsa, ja keksi kaikkea jännää, mitä vain lapinkoira voi keksiä. Täyden kuun ihme, sitä piti oikein istua ja tuijottaa pitkän aikaa. Ensimmäinen koirarakkaus oli mäyräkoiratyttö lähistöllä. Vili kaivoi kuopan etupihan hiekalle ja jäi odottamaan ihastuksesta väristen, että mäyräkoira tulisi siihen viereen. Valitettavasti Puppe-koirahan siihen vain tuli ja pisti leveän takamuksensa ihanan vilpoiseen hiekkakuoppaan. Sen enempiä kuoppia Vili ei sitten kaivanutkaan etupihalle.

Häkki oli Vilin lempipaikka. Koppinsa katolta se tarkkaili maailmaa ja ympäristön tapahtumia. Mikään muu koiristamme ei ole siellä niin hyvin viihtynyt. Vilille tarvitsi vain sanoa, "Mennäänkö häkkiin?" Silloin oli ilme kuvauksellinen, sellaista ovelaa, onnellista ilmettä ei osaa sanoin kuvailla.

Vilistä kasvoi komea harmaa rintava uros, rauhallinen luonteeltaan, mutta niin vahva, että isommatkin urokset olisi tullut selätettyä, jos sitä olisi useammin saanut tehdä. Vilillä ja Japella oli työnjako ruoka-asioissa, Vili piti huolen, että vettä oli saatavilla. Jos vesikuppi oli tyhjänä (liian kauan), se meni koluuttamaan sitä, että tiedettiin vettä pistää. Jappe puolestaan metelöi, jos ruoka-ajasta ei pidetty huolta.

Vili eli 12 vuotiaaksi, viimeisenä vuonna oli tulehduskierre, kun kasvain aiheutti vastustuskyvyn laskun. Vili lähti Hannelemme kaveriksi sinne jonnekin.

Sivu päivitetty 29.3.2008